Sähkökitaran säätöjen tekeminen ensimmäistä kertaa voi olla jännittävää mutta maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti miellyttävänä soittotuntumana. Liian korkea kielten korkeus eli action tekee soittamisesta hankalaa ja otelautakäsi joutuu käyttämään turhaa voimaa kun voisi keskittyä itse soittamiseen. Liian matala action taas saa kielet rämisemään rumasti nauhoja vasten. Tässä artikkelissa käymme säätöjen tekemisen yksityiskohtaisesti läpi aloittelijan näkökulmasta ja toimii tämä muistilistana myös edistyneemmille soittimensäätäjille.
Sähkökitaran säädöt ovat balanssi kaulan suoruuden/käyryyden, kielten korkeussäädön, yläsatulan kieliurien hyvän viilauksen, nauhojen kunnon, kielten, intonaation ja mikrofonien sopivan korkeuden välillä.
1. Kaularaudan säätö
Aloitetaan virittämällä kitara haluttuun vireeseen ja säätämällä kaularautaa. Kaularauta on kitaran kaulan sisällä kulkeva rauta jolla säädetään reliefiä eli kaulan kaarevuutta/suoruutta. Se toimii vastavoimana kielten vedolla, joka vääntää kitaran kaulaa kaarelle. Haluamme kitaran kaulaan pienen kaarevuuden, jotta kielet eivät rämise nauhoja vasten. Kaarevuuden määrä on myös makuasia; kovemmalla kädellä soittavat haluavat usein enemmän reliefiä kaulaan, jotta kielet eivät kovemmallakaan käytöllä särise ja saa säveliä sammumaan ennen aikojaan.
Kaularautaa säädetään yleensä kuusiokoloavaimella, holkkiavaimella (esim. Gibson) tai lattapääruuvimeisselillä (esim. osa telecastereista, jolloin kaula tai pleksi täytyy yleensä irroittaa säädettäessä). Sopiva työkalu on ehdoton, sillä väärän kokoisella työkalulla voi tylpistää säätöruuvin pään, jolloin säätö ei enää tulevaisuudessa onnistu. Kuusiokoloavaimia on myös tuuma- ja metrikokoisia, sopivan koon löydät joko kokeilemalla tai googlaamalla kitaran merkki ja malli. Työkaluja taas löydät musiikkikaupoista, ellei kitarasi mukana sellaista ole tullut.
Kaularauta säätyy kuten mikä tahansa ruuvi; kiristyy myötäpäivään (pienentää reliefiä – suoristaa kaulaa) ja löystyy (lisää reliefiä) vastapäivään. Perussäätö kaularautaan, josta kannattaa aloittaa, on 0,1mm rako 12. nauhalla kun painetaan kieltä ensimmäiseltä ja viimeiseltä nauhalta. Voit tarkistaa sen rakotulkilla keskikohtaa kaulaa capon ollessa ensimmäisellä nauhalla ja painaessa sormella viimeiseltä nauhalta. Voit myös tarkistaa sen painaen ensimmäiseltä ja viimeiseltä nauhalta ja naputtaen otelaudan keskikohtaa; välissä tulee olla pieni rako. Relief kannattaa tarkistaa sekä diskantti- että bassopuolelta kaulaa, sillä joskus kaula voi olla jollakin tapaa epäsymmetrinen tai ”propelli” jolloin diskantissa oleva sopiva relief ei olekaan enää sama bassopuolella. Tällöin täytyy löytää sopiva kompromissi reliefiä ajatellen.
Kaularautaa kannattaa säätää noin neljänneskierros kerrallaan ja tarkistaa tilanne. Joskus pienikin säätö saattaa riittää muuttamaan tilannetta haluttuun. Jos kaularauta taas ei meinaa kääntyä, on hyvä kääntyä soitinkorjaajan puoleen selvittääksesi jumin syyn.
2. Yläsatulan urien mahdollinen viilaus
Tämä vaihe on syytä jättää ammattilaiselle ellet todella tiedä mitä olet tekemässä. Usein tehtaalta tulleessa kitarassa saattaa olla liian korkeat kieliurat, koska urien viilaus sopivaan korkeuteen on tarkkaa ja aikaa vievää työtä. Korkeat kieliurat huomaa etenkin kitaran otelaudan yläpäässä lähellä satulaa jolloin kielien painamiseen joutuu käyttämään turhan paljon voimaa. Satulaurien korkeuden voi tarkistaa painamalla kolmannelta nauhalta ja naputtamalla toista nauhaväliä – toisen nauhan ja kielen välissä tulisi olla miltei häviävän pieni rako.
3. Kielien korkeuden säätö tallasta
Seuraavana on tallan kielten korkeuden säädön vuoro. Kielten korkeus säädetään joko kuusiokoavaimella (näitäkin on sekä tuuma- että metrikokoisia) tai sormiruuveilla (esim. Les Paul tune-o-maticit). Kielten korkeus mitataan 12. nauhalta kielen alapinnan ja nauhan yläpinnan välistä kielen ollessa vapaana. Tähän tarkoitukseen on musiikkikaupoissa myytäviä mittoja (ensimmäisessä kuvassa ylimpänä). Perussääntönä on hyvä aloittaa säätämällä ylä-e 1,6mm korkuiseksi ja ala-e 2,0mm korkuiseksi ja loput kielet liukuvasti siltä väliltä. Jos nauhat ovat suorat ja hyvässä kunnossa, eivät nauhat näillä säädöillä rämise ja aiheuta ”fret buzzia”. Näistä säädöistä voi poiketa ylös- tai alaspäin soittotyylin, mieltymysten ja kitaran nauhojen kunnon mukaan. Toki kielten korkeuden voi säätää myös ilman mittoja, tällöin kielen korkeus säädetään siihen korkeuteen, joka ei omalla soittotyylillä aiheuta liikaa särinää nauhoja vasten. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö vain?
4. Intonaatio kohdilleen
Soitto on mielekkäämpää, kun kitara soi vireisesti koko otelaudan alueelta. Tällöin puhutaan intonaatiosta. Intonaation säädöt löytyvät tallasta ja ne kannattaa tarkistaa varsinkin uudesta kitarasta tai jos vaihtaa kieliä edellistä paksumpaan tai ohuempaan kielisettiin. Teoreettisesti kitaran kielien 12. nauhalta olisi sama matka kitaran yläsatulaan ja tallaan, mutta kielten ominaisuuksien vuoksi kielen matkaa 12. nauhalta tallaan joutuu pidentämään, jotta kitara soisi mahdollisimman vireisesti kaikkialta. Matka on yleisesti sitä pidempi, mitä paksumpi kieli on. Etenkin bassoissa tämä säätö voi olla huomattavakin.
Intonaation voi säätää joko korvakuulolta tai viritysmittarilla (helpompi aluksi) vertaamalla joko 12. nauhan huiluääntä tai avointa kieltä 12. nauhan painettuun ääneen. Ääni tulisi olla samassa vireessä. Jos painettu ääni on kuitenkin liian matala huiluääneen nähden, tulee kieltä lyhentää jolloin vire nousee. Eli tällöin tallapalaa ruuvataan kaulaa päin. Mutta jos jos painettu ääni onkin liian korkea huiluääneen verrattuna, tulee kielen pituutta pidentää eli ruuvata tallapalaa kauemmaksi jolloin vire laskee. Muista virittää aina välissä, kun säädät tallapalan ruuvia!
5. Mikrofonien korkeussäätö
Kitaran mikrofonien tulisi kuulua yleisesti ottaen samalla voimakkuudella ja niitä joutuukin säätämään yleensä muita säätöjä tehdessä. Korkeudet säädetään pitkälti kuuloperusteisesti, mutta on joitakin perussääntöjä joita kannattaa noudattaa. Mikit eivät kannata olla liian lähellä kieliä, sillä mikeissä olevien magneettien vetovoima aiheuttaa kielissä huojuvaa ääntä ja voi tehdä virityksestä mahdotonta. Perussääntönä on että ylimmältä nauhalta kieltä painettaessa mikin korkeus tulisi olla kielen alapintaan nähden minimissään (tämänkin voi testata samalla mittatyökalulla jolla kielten korkeuden):
– single coil -tyyppisissä mikeissä 2,4 mm
– humbuckereissa 1,6 mm
– P90-tyylisissä mikeissä 1,6 mm
Kannattaa myös muistaa asettaa diskanttipuoli tarpeeksi korkealle, jotta soolot kuuluvat läpi!
Valmista!
Onnittelut, olet säätänyt kitaran parhaimpaan mahdollisiin säätöihin itsellesi. Ja muista että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin ja säätöjä voi mukauttaa niin useasti kuin haluat! Jos kuitenkin vielä mietityttää, haluat säästää aikaa ja vaivaa tai haluat ammattilaisen varmistuksen säädöille, on aika kääntyä soitinkorjaajan puoleen :).